Digiloikan eri osa-alueet
Omakohtaisia kokemuksia digiopetuksen kanssa, ja mitä ajatuksia se herättää, sopisi myös tämän blogikirjoituksen otsikoinniksi. Eli tekniikka ei ole se ainoa asia, mikä on huomioitava digiloikassa.
Digiloikassa on monta eri osa-aluetta, joista ensimmäisenä tulee mieleen tekniikka. Tekniikan haaste on se, että harva meistä osaa tekniikan eri osa-alueet sillä tasolla, että pystyy tunnistamaan ongelmat ja vielä korjaamaan ne. Meillä on Haaga-Heliassa HelpDesk, joka on apuna ongelmien ilmennyttyä, mutta viikonloppuisin ja myöhään iltaisin se ei ole avoinna. HelpDeskiin soitetaan yleensä ensimmäisenä kun haasteita joko tietokoneen tai ohjelmistojen kanssa ilmenee. Opiskelijoiden käytössä on siis myös tämä palvelu.
Mutta kun tietokoneen kamera lakkaa yhtäkkiä toimimasta, USB-portti sanoo itsensä irti ja kone menee kesken Zoom tapaamisen pimeäksi, niin siinä sitä sitten ollaan. Tekniikka pettää, ja Murphyn lain mukaan aina silloin, kun siitä on eniten haittaa.
Mutta mietitäämpä hetki näitä eri osa-alueita, mitä tähän digiloikaan kuuluu. Tekniikasta oli jo puhetta, eli tietokone, tietokoneen mikrofoni ja kamera ja muut oheislaitteet, kuten esimerkiksi erillinen näppäimistö ja näyttö. Erilaista tekniikkaa.
Tekniikalla ei tee mitään digitaalisessa maailmassa ilman yhteyksiä, eli internettiin pitää päästä. Ilman yhteyksiä tietokoneella ei ole merkitystä. Internet-yhteys voidaan saada joko kiinteällä johdolla tai mobiilisti. Ja sitten on vielä tuo WiFi, eli virtuaalinen internet-yhteys. Suomessa on erittäin hyvät internet yhteydet pääsääntöisesti. Ja nykypäivän nuorisolle WiFi on jopa tärkeämpi kuin mikään muu. Valitettavasti alla olevan kuvan lähdettä en enää löytänyt.
Jos on laitteet ja yhteys internettiin, niin sitten ovat nämä eri sovellukset, joilla virtuaalisesti pääsee asioita tekemään. Sovelluksia ovat sekä nämä virtuaaliset oppimisalustat, kuten Haaga-Heliassa käytössä oleva Moodle, sekä muita mm. tiedostojen jakamiseen ja säilytykseen oleva SharePoint. Näiden sovellusten käyttö on tullut opettajana verraten tutuiksi. Koska fyysiset tapaamiset ovat nyt suositellusti jätettävä minimiin, niin koronaviiruksen myötä virtuaalitapaamisten järjestämisestä on tullut pakollista. Sovellukset, kuten Zoom ja MS Teams, ovat tulleet välttämättömiksi hallita.
Sitten on osa-alue, joka on mielestäni ohitettu puheissa, mutta joka on erittäin tärkeä, on virtuaalinen kulttuuri. Virtuaalinen kulttuuri on ollut ainakin julkisessa sosiaalisessa mediassa aika vallatonta, lievästi ilmaistuna. Ja sama vallattomuus tietenkin siirtyy myös muihin sovelluksiin, kuten Zoom tapaamissovellukseen. Ilmiö, englanninkieliseltä nimeltään Zoombombing, on tullut Zoom sovellukseen, jossa ruutuun on koulutuksen aikana ilmestynyt epäsopivaa aineistoa. Ainakin opettajana tämä on osattava ottaa huomioon opetuksessa ja varautua siihen ajoissa. Kuka haluaa joutua tämän kohteeksi kesken opetussession? Digiloikan kulttuuri, mitä siinä tulisi ottaa huomioon ja millainen kulttuuri edistää digiloikkaa? Tämä on erillisen blogikirjoituksen aihe.
Reuters kirjoittaa Zoomin tietoturvaongelmista tänään 8.4.2020.
Tästä tulee mieleen myös tietoturva osa-alueena. Tämä aihe on myös sellainen, että siitä täytyy kirjoittaa erillinen blogikirjoitus. Kokoan tähän vielä nämä eri osa-alueet:
1. Tekniikka
2. Yhteydet
3. Ohjelmistot
4. Kulttuuri
5. Tietoturva
Digiloikassa on monta eri osa-aluetta, joista ensimmäisenä tulee mieleen tekniikka. Tekniikan haaste on se, että harva meistä osaa tekniikan eri osa-alueet sillä tasolla, että pystyy tunnistamaan ongelmat ja vielä korjaamaan ne. Meillä on Haaga-Heliassa HelpDesk, joka on apuna ongelmien ilmennyttyä, mutta viikonloppuisin ja myöhään iltaisin se ei ole avoinna. HelpDeskiin soitetaan yleensä ensimmäisenä kun haasteita joko tietokoneen tai ohjelmistojen kanssa ilmenee. Opiskelijoiden käytössä on siis myös tämä palvelu.
Mutta kun tietokoneen kamera lakkaa yhtäkkiä toimimasta, USB-portti sanoo itsensä irti ja kone menee kesken Zoom tapaamisen pimeäksi, niin siinä sitä sitten ollaan. Tekniikka pettää, ja Murphyn lain mukaan aina silloin, kun siitä on eniten haittaa.
Mutta mietitäämpä hetki näitä eri osa-alueita, mitä tähän digiloikaan kuuluu. Tekniikasta oli jo puhetta, eli tietokone, tietokoneen mikrofoni ja kamera ja muut oheislaitteet, kuten esimerkiksi erillinen näppäimistö ja näyttö. Erilaista tekniikkaa.
Tekniikalla ei tee mitään digitaalisessa maailmassa ilman yhteyksiä, eli internettiin pitää päästä. Ilman yhteyksiä tietokoneella ei ole merkitystä. Internet-yhteys voidaan saada joko kiinteällä johdolla tai mobiilisti. Ja sitten on vielä tuo WiFi, eli virtuaalinen internet-yhteys. Suomessa on erittäin hyvät internet yhteydet pääsääntöisesti. Ja nykypäivän nuorisolle WiFi on jopa tärkeämpi kuin mikään muu. Valitettavasti alla olevan kuvan lähdettä en enää löytänyt.
Sitten on osa-alue, joka on mielestäni ohitettu puheissa, mutta joka on erittäin tärkeä, on virtuaalinen kulttuuri. Virtuaalinen kulttuuri on ollut ainakin julkisessa sosiaalisessa mediassa aika vallatonta, lievästi ilmaistuna. Ja sama vallattomuus tietenkin siirtyy myös muihin sovelluksiin, kuten Zoom tapaamissovellukseen. Ilmiö, englanninkieliseltä nimeltään Zoombombing, on tullut Zoom sovellukseen, jossa ruutuun on koulutuksen aikana ilmestynyt epäsopivaa aineistoa. Ainakin opettajana tämä on osattava ottaa huomioon opetuksessa ja varautua siihen ajoissa. Kuka haluaa joutua tämän kohteeksi kesken opetussession? Digiloikan kulttuuri, mitä siinä tulisi ottaa huomioon ja millainen kulttuuri edistää digiloikkaa? Tämä on erillisen blogikirjoituksen aihe.
Reuters kirjoittaa Zoomin tietoturvaongelmista tänään 8.4.2020.
Tästä tulee mieleen myös tietoturva osa-alueena. Tämä aihe on myös sellainen, että siitä täytyy kirjoittaa erillinen blogikirjoitus. Kokoan tähän vielä nämä eri osa-alueet:
1. Tekniikka
2. Yhteydet
3. Ohjelmistot
4. Kulttuuri
5. Tietoturva
Comments
Post a Comment